Elämässä varmaa on vain muutos. Niinhän sitä on veisattu jo kauan, ettei täällä ole mitään pysyvää. Tuppaa vain unohtumaan arkisten "pakko tehdä" - asioiden kanssa painiessa, aina vaan uudestaan huonomuistiselta.
Niin kuin sekin, mikä on tärkeää, mikä vähemmän, mikä ei ensinkään.
Mistä tulee onni elämään, ja tarvitseeko olla onnellinen vai olla vaan, olemassa?
Onko sama kenen vierestä herää, kenen viereen käy nukkumaan - onko se sama nukkuja aamulla kuin illalla?
Entä jos minä olenkin muuttunut yön aikaan, kuu on paistanut silmäluomien läpi ja valaissut unteni polut, ja valoa kajastaa vielä herättyä, mutta ihan väärästä suunnasta, mistä itse olisin halunnut. Mihin suuntaan silloin pitää kulkea?
Tuijotanko paperitähteä suljettujen verhojen takana sisällä, vaikka voisin mennä ulos ja nähdä koko yötaivaan?
Montako kertaa elämä tarjoaa uusia polkuja ja toisenlaisia elämiä?
Montako kertaa saa valita - ja entä jos valitseekin väärin, seuraa sammuvaa tähteä ja päätyykin entistä pimeämpään paikkaan? Saako senkin jälkeen vielä valita?
Ja entä silloin, kun polku on valittu puolestani, ja sitä on taakkoineen kuljettava vaikka haluaisi muuta? Mikä tähti silloin loistaa ja valaisee?
Taitaa olla paras mennä kävelemään pakkassäähän.
Onni on tässä.
VastaaPoistaNiinhän se on. Miten se onkin niin vaikea aina muistaa. Menneet ja tulevat vilistävät kilpajuoksua päässä, ettei huomaa mitä on nyt.
VastaaPoista