Koska Taikapensas on hyvin sopeutuvainen, se muuttaa ikkunalle.
Rintamamiestalosta vuosimallia 1958 kerrostaloon, joka on rakennettu 1948.
Taikapensas nostetaan juuria varoen suureen ruukkuun, ja aletaan valmistella
muutosta varten. Onneksi talvi on tulossa, keväällä tämä olisi ollut paljon vaikeampaa.
Aivan helppoa tämä ei tietysti ole nytkään.
Eniten jään kaipaamaan multaa kynsien alle ja tulen huminaa uunissa ja takoisssa.
Kirkasta tähtitaivasta.
Hiljaisuutta.
Tilaa ja avaruutta ympärillä.
Sen sijaan kaiken nielevää syksyistä pimeyttä,pakkasilla lattioilla hiipivää kylmyyttä ja suuria sähkölaskuja en tule kaipaamaan.
torstai 13. marraskuuta 2014
perjantai 7. marraskuuta 2014
Peittääkö lumi jäljet
...laittaisin tähän kuvan, mutta tekniikka haraa vastaan.
Sehän sopii, sillä olen harjoitellut muutenkin viime aikoina sitä, että ei aina suju niin kuin olisi itse halunnut asioiden menevän. Joskus on myönnettävä, että unelmat, joita tavoitteli ja uskoi saavuttavansa, pakenivat koko ajan kauemmas. Että nyt on lopultakin jätettävä kivireen kiskominen...kun ei enää jaksa. Lähdettävä kokonaan uuteen suuntaan.
Luopuminen on aina vaikeaa. Miten sitä kiintyykään paikkoihin, tavaroihin, tiettyyn elämäntapaan - eikä synkkänä hetkenään näe edes pientä mahdollisuutta, että toisellakin tavalla voisi elää hyvää elämää.
Näkymät kodin ikkunoista muuttuvat pian, tällä kertaa marjapuskien sijaan näkyy taas ihmisen kädenjälki maisemassa, ja peltilehmät laiduntavat ikkunan alla. Lämmintä on vaikkei olisi muistanut laittaa tulta uuniin. Kauppareissulla unohtuneen hiivan voi kipaista nurkan takaa. Rappusilta lakaistaan lumet valmiiksi. Iltalenkillä voi valita, minkä reitin kiertää - vaikka itse kyllä usein vaivun kävellessä niin omiin ajatuksiini, ettei reitillä oikeastaan ole väliä, kunhan se on tarpeeksi pitkä.
Lähden tästä kasaamaan muuttolaatikoita.
Sehän sopii, sillä olen harjoitellut muutenkin viime aikoina sitä, että ei aina suju niin kuin olisi itse halunnut asioiden menevän. Joskus on myönnettävä, että unelmat, joita tavoitteli ja uskoi saavuttavansa, pakenivat koko ajan kauemmas. Että nyt on lopultakin jätettävä kivireen kiskominen...kun ei enää jaksa. Lähdettävä kokonaan uuteen suuntaan.
Luopuminen on aina vaikeaa. Miten sitä kiintyykään paikkoihin, tavaroihin, tiettyyn elämäntapaan - eikä synkkänä hetkenään näe edes pientä mahdollisuutta, että toisellakin tavalla voisi elää hyvää elämää.
Näkymät kodin ikkunoista muuttuvat pian, tällä kertaa marjapuskien sijaan näkyy taas ihmisen kädenjälki maisemassa, ja peltilehmät laiduntavat ikkunan alla. Lämmintä on vaikkei olisi muistanut laittaa tulta uuniin. Kauppareissulla unohtuneen hiivan voi kipaista nurkan takaa. Rappusilta lakaistaan lumet valmiiksi. Iltalenkillä voi valita, minkä reitin kiertää - vaikka itse kyllä usein vaivun kävellessä niin omiin ajatuksiini, ettei reitillä oikeastaan ole väliä, kunhan se on tarpeeksi pitkä.
Lähden tästä kasaamaan muuttolaatikoita.
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Harjoitteluelämä
Tämä kimppu on harjoittelutyö
Tämä elämä on harjoitusversio
punakynällä korjattu
silti samat virheet toistuvat
vaikka harjoituskierroksia alkaa jo olla
että pitäisi jo oppia
oikeat vuorosanat
eikä aina joutua huomaamaan
samassa kohtaa
kuinka olenkaan seonnut taas
sanoissa ja teoissa.
Joka aamu on kuitenkin armo uus,
eihän tästä muuten mitään tulisikaan.
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Kaikki kukat eivät sovi samaan kimppuun
Jos antaa aina toisen kertoa
miltä minusta tuntuu
tai minusta luullaan tuntuvan
päätetään puolestani
kysymättä mielipidettä
Tiedetään aina paremmin
kuinka pitää tai olisi pitänyt toimia
mielipidettäni ei oteta huomioon
mieluiten ei edes kuunnella
ja jos kuunnellaan
ymmärretään tahallaan väärin
eikä pahastumista sallita
tai ei saa jälkiruokaa
Joku muu saa kyllä pahastua
joka käänteessä
syyttää muita
että tulee vaivaantunut olo
eikä tämä venkoilu lopu koskaan
Eikä tavallisia keskusteluja ole olemassa
on vain niitä, joissa olen kuuntelijana hiljaa
ja niitä, joissa sanon jookylläaivan
vaikka olen päinvastaista mieltä
Sen kerran kun sanon
minulle sanotaan:
sinäkin...
Ikuinen nuotanveto
äiti-tytär
ja minä sentään olen ollut
täysi-ikäinen jo aika kauan
(huokaus)
lauantai 1. helmikuuta 2014
Kevään valoa
Jos päähän laskeutuu kevään valon sijaan
epämääräisten ajatusten
harmaa vyyhti
ja
tuhat kiloa lyijyä
Joululahja osoittautuu monimutkaiseksi
kuin taktiikkapeli
jossa tunteella ratkaisuja tekeviä pelaajia
tiputetaan Eiffel- tornista
pää edellä
viime hetkellä otetaan koppi
ja annetaan uusi heittovuoro
-
heittääkö mitä vai ketä?
uskaltaako tehdä
seuraavaa siirtoa
vai odottaako liian pitkään
huijaako vain itseään
eikä muita ainakaan halua huijata
Sieluparka ei tiedä
miten
jaksaa huomenna herätä
vaikka on vapaapäivä.
Joskus onni on kipeämpää
kuin
elo ilman isompaa onnea.
Pientä, kivutonta hetken huumaa tarjoavat
keväiset tulppaanit
(eikä minulle makseta niiden mainostamisesta)
maanantai 27. tammikuuta 2014
Uunilla uni tulee
Toisten tehtävänä on pitää möröt kurissa
kun talonväki on poissa
ei huonompi homma ollenkaan
Mitä mörköjä sitten kukakin kantaa kotiin kengissään
vai liekö remontti karkuuttanut seiniin pesiytyneitä peikkoja
jotka mylläävät öisin huonostinukkuvien tyynynalusilla
saavat lakanat kurttuun
teekupin kutsumaan
kuunvalossa
keittiöön
Aamulla silmänaluset mustat
ja laakeat kuin pinttyneet teevadit
Peikot yhteistyössä peitevoidekauppiaiden kanssa
heleää huomenta
ja
aurinkoista aamua.
Ensi yönä nukahdan salaa
istualleen nojatuoliin
aamuksi varaan kaunistavaa kylmää kahvia
ja kaksi teelusikkaa silmille.
Sydämelle laitan lapasen
ettei se yöllä yksin palele.
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Onko elämä mustavalkeaa?
Nuorena olin aivan ehdoton
Kyllä on kyllä
ei on ei
Oikein on vain yhdellä tavalla
toisella tavalla on ehdottoman väärin
Oikeita teitä on vain yksi
kaikki sivupolut on vääriä
Mutta en pysynyt valtatien vauhdissa
kaipasin pientareen kukkia
rikkaruohoja
soran ratinaa kenkien alla
ketun polkua aamukasteessa
Tai talvipäivän kuulasta kirkkautta
peltojen yllä
kuusimetsän kutsuvaa hiljaisuutta
tuvan uunista hohkavaa lämpöä
tulen risahtelua
Aikaa ajatella ja ihmetellä
ja
hyvää ihmettelyseuraa
tietenkin
Kuinka kauan pitää etsiä
ennen kuin löytää?
Ja kun löytää, saako löytäjä pitää?
Avataanko kolkuttavalle ovia
vai ikkunoita,
vetääkö kaikista ovista?
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
Kukkamaalarin talviuni
Tagetes erecta
Rosa pimpinellifolia
Clitoria ternatea
Osteospermum ecklonis
Nelumbo nucifera
Joko kohta pääsee tositoimiin
lämpö sulattaa
kevyen roudan
Keväthelmat heilahtaa
saappaat vedetään jalkaan
multa tuoksuu
työkalut on teroitettu
ja rasvattu
Pitkän talven jäljiltä koskematon,
tuntematon maa
odottaa hellijäänsä
Nuuhkitaan,
rapsutellaan kuivat lehdet pois
kevyellä kädellä käännetään
ja ripotellaan sormenpäillä
siemeniä
Mutta koska pussit
menivät sekaisin
nimilaput hukkaantuivat
maasta nousevat
ovat
yllätys
ihan
kaikille
Uutta siemenkuvastoa
tammikuun iltasaduksi
värikkäitä unia aamuun saakka
- ja kasvithan ovat:
Isosamettikukka
Tarhapimpinellaruusu
Siniherne
Valkotähtisilmä
Intianlootus
lauantai 4. tammikuuta 2014
Kaksi pimeää vastaikkain
Sanoin bussikuskille "huomenta"
illalla
matkalla työstä kotiin.
Miten voi muistaa
onko aamu vai ilta
menossa työhön vai palaamassa kotiin?
Suunnat on sekaisin muutenkin
onko menopaluu vai pelkkä meno
ilman paluuta.
Tahtoisin tietää heti
enkä sittenkään
olla vaan
hetken
paikallaan.
Katselen usein korkeuksiin
jos vaikka minua
ehtisi Joku
hiukan konsultoimaan
tai
tuuppimaan vaikka
oikeaan suuntaan.
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 2014!
Vuosi vaihtui hyvin
Melkein kaikki pysyivät tiellä
joku suistui kyllä ojaan pellit kolisten
toiset ajoivat muuten vain sivutielle
harhaan
vai juuri oikeasta risteyksestä
Kaikilla on silmät tallessa
joidenkin näkö on tarkentunut
joillakin tahroja silmälaseissa
unen rähmät silmännurkissa
hippunen uudenvuoden ilotulituksen roskaa kaihertamassa
Vuoden ensimmäinen päivä
kokonainen puhdas aika alkanut
Minkälaisen viivan vedän tähän alkuun
lyijykynällä haalean harmaan
vai
telalla paksun burgundinpunaisen?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)