Maaltamuutto

Koska  Taikapensas on hyvin sopeutuvainen, se muuttaa ikkunalle.
Rintamamiestalosta vuosimallia 1958 kerrostaloon, joka on rakennettu 1948.

Taikapensas nostetaan juuria varoen suureen ruukkuun, ja aletaan valmistella
muutosta varten. Onneksi talvi on tulossa, keväällä tämä olisi ollut paljon vaikeampaa.
Aivan helppoa tämä ei tietysti ole nytkään.
Eniten jään kaipaamaan multaa kynsien alle ja tulen huminaa uunissa ja takoisssa.
Kirkasta tähtitaivasta.
Hiljaisuutta.
Tilaa ja avaruutta ympärillä.

Sen sijaan kaiken nielevää syksyistä pimeyttä,pakkasilla lattioilla hiipivää kylmyyttä ja suuria sähkölaskuja en tule kaipaamaan.

Peittääkö lumi jäljet

 ...laittaisin tähän kuvan, mutta tekniikka haraa vastaan.

Sehän sopii, sillä olen harjoitellut muutenkin viime aikoina sitä, että ei aina suju niin kuin olisi itse halunnut asioiden menevän. Joskus on myönnettävä, että unelmat, joita tavoitteli ja uskoi saavuttavansa, pakenivat koko ajan kauemmas. Että nyt on lopultakin jätettävä kivireen kiskominen...kun ei enää jaksa. Lähdettävä kokonaan uuteen suuntaan.

Luopuminen on aina vaikeaa. Miten sitä kiintyykään paikkoihin, tavaroihin, tiettyyn elämäntapaan - eikä synkkänä hetkenään näe edes pientä mahdollisuutta, että toisellakin tavalla voisi elää hyvää elämää.

Näkymät kodin ikkunoista muuttuvat pian, tällä kertaa marjapuskien sijaan näkyy taas ihmisen kädenjälki maisemassa, ja peltilehmät laiduntavat ikkunan alla. Lämmintä on vaikkei olisi muistanut laittaa tulta uuniin. Kauppareissulla unohtuneen hiivan voi kipaista nurkan takaa. Rappusilta lakaistaan lumet valmiiksi. Iltalenkillä voi valita, minkä reitin kiertää - vaikka itse kyllä usein vaivun kävellessä niin omiin ajatuksiini, ettei reitillä oikeastaan ole väliä, kunhan se on tarpeeksi pitkä.

Lähden tästä kasaamaan muuttolaatikoita.

Harjoitteluelämä

Tämä kimppu on harjoittelutyö

Tämä elämä on harjoitusversio

punakynällä korjattu

silti samat virheet toistuvat

vaikka harjoituskierroksia alkaa jo olla

että pitäisi jo oppia  

oikeat vuorosanat

eikä aina joutua huomaamaan

samassa kohtaa

kuinka olenkaan seonnut taas 

sanoissa ja teoissa.

Joka aamu on kuitenkin armo uus,

eihän tästä muuten mitään tulisikaan.

Kaikki kukat eivät sovi samaan kimppuun

Jos antaa aina toisen kertoa

miltä minusta tuntuu

tai minusta luullaan tuntuvan

päätetään puolestani

kysymättä mielipidettä

Tiedetään aina paremmin

kuinka pitää tai olisi pitänyt toimia

mielipidettäni ei oteta huomioon

mieluiten ei edes kuunnella

ja jos kuunnellaan

ymmärretään tahallaan väärin

eikä pahastumista sallita

tai ei saa jälkiruokaa

Joku muu saa kyllä pahastua

joka käänteessä 

syyttää muita

että tulee vaivaantunut olo

eikä tämä venkoilu lopu koskaan

Eikä tavallisia keskusteluja ole olemassa

on vain niitä, joissa olen kuuntelijana hiljaa

ja niitä, joissa sanon jookylläaivan

vaikka olen päinvastaista mieltä

Sen kerran kun sanon

minulle sanotaan:

sinäkin...

Ikuinen nuotanveto

äiti-tytär

ja minä sentään olen ollut

täysi-ikäinen jo aika kauan

(huokaus)

Kevään valoa

 

Jos päähän laskeutuu kevään valon sijaan

epämääräisten ajatusten 

harmaa vyyhti

ja 

tuhat kiloa lyijyä

Joululahja osoittautuu monimutkaiseksi

kuin taktiikkapeli

jossa tunteella ratkaisuja tekeviä pelaajia

tiputetaan Eiffel- tornista

pää edellä

viime hetkellä otetaan koppi

ja annetaan uusi heittovuoro

-

heittääkö mitä vai ketä?

uskaltaako tehdä 

seuraavaa siirtoa

vai odottaako liian pitkään

huijaako vain itseään

eikä muita ainakaan halua huijata

Sieluparka ei tiedä

miten

jaksaa huomenna herätä

vaikka on vapaapäivä.

Joskus onni on kipeämpää

kuin 

elo ilman isompaa onnea.

Pientä, kivutonta hetken huumaa tarjoavat

keväiset tulppaanit

(eikä minulle makseta niiden mainostamisesta)