Peittääkö lumi jäljet

 ...laittaisin tähän kuvan, mutta tekniikka haraa vastaan.

Sehän sopii, sillä olen harjoitellut muutenkin viime aikoina sitä, että ei aina suju niin kuin olisi itse halunnut asioiden menevän. Joskus on myönnettävä, että unelmat, joita tavoitteli ja uskoi saavuttavansa, pakenivat koko ajan kauemmas. Että nyt on lopultakin jätettävä kivireen kiskominen...kun ei enää jaksa. Lähdettävä kokonaan uuteen suuntaan.

Luopuminen on aina vaikeaa. Miten sitä kiintyykään paikkoihin, tavaroihin, tiettyyn elämäntapaan - eikä synkkänä hetkenään näe edes pientä mahdollisuutta, että toisellakin tavalla voisi elää hyvää elämää.

Näkymät kodin ikkunoista muuttuvat pian, tällä kertaa marjapuskien sijaan näkyy taas ihmisen kädenjälki maisemassa, ja peltilehmät laiduntavat ikkunan alla. Lämmintä on vaikkei olisi muistanut laittaa tulta uuniin. Kauppareissulla unohtuneen hiivan voi kipaista nurkan takaa. Rappusilta lakaistaan lumet valmiiksi. Iltalenkillä voi valita, minkä reitin kiertää - vaikka itse kyllä usein vaivun kävellessä niin omiin ajatuksiini, ettei reitillä oikeastaan ole väliä, kunhan se on tarpeeksi pitkä.

Lähden tästä kasaamaan muuttolaatikoita.