Kurpitsoita mötköttää pitkin poikin kasvimaata, ei puutu kuin hyvä haltiatar sauvoineen. Olen seissyt rääsyissä ja hiiret piileskelleet kompostin kulmilla valmiina muuttumaan lakeijoiksi ja vaununajajaksi - vaan ei, ei ole tullut kurpitsavaunua, sädehtivää leninkiä eikä lasikenkiä. Puutarhahanskat eivät ole muuttuneet silkkisormikkaiksi. Ehkä seuraavan täydenkuun aikaan?
Pienempiä ihmeitä on kuitenkin tapahtunut. Olen taas koulun penkillä. Ja isona minusta tulee - viisas?
