Väärällä ovella

Vai oikealla ovella väärään aikaan?
Joka tapauksessa, ovi ei kolkuttavalle auennut.

 

 Kuin olisin hakannut päätä seinään.
Kenties joku toinen ovi on jo raollaan, en vain näe sitä.

Taimien kasvatuksesta

Kasvien kasvatus on paljon helpompaa kuin ihmislasten kasvatus. Joskus tuntee jopa onnistuvansa. Yllä oleva kuva ei kerro sellaisesta onnenhetkestä, vaan viime kevään päivästä, jolloin chilin taimet olivat ohittaneet optimaalisen koulintapäivän. Lämpöä, vettä sekä niukkaa valoa ne olivat kyllä saaneet.

Koetan välttää vastaavan toistumista tänä keväänä. Mikäli niin kuitenkin sattuu käymään, ei paniikkia. Rentovartiset taimet istutetaan ensimmäisiin sirkkalehtiin saakka, varren voi kiepauttaa vaikkapa U- mutkalle, hellästi taimimultaa päälle, ja hyvä tulee. Venyneille ihmistaimille en suosittele kyseistä toimenpidettä, latvontakaan ei ole suotavaa.

Joka kevät päätän rajoittaa taimien määrää, mutta vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee, ja lopputulos on aina pieni kaaos. Kyllähän ne kylvölaatikot aina ikkunoille mahtuvat, mutta kun koulii omiin ruukkuihinsa 58 chiliä, 30 tomaattia, 26 kesäpäivänhattua, 64 samettikukkaa...alkulämmittelyksi ja vieressä odottelee juuret solmussa noin15 laatikkoa muita kylvöksiä, puhumattakaan niistä siemenistä, joita vielä ei ole edes kylvetty. Taimiruukkujen määrä on ollut huikea, pöytäpintaa on löytynyt juuri ja juuri ruokalautasten alle.

Tänä vuonna on vielä mahdollisuus toimia järkevästi. Kylvömultasäkki on jo nostettu nurkkaan lämpenemään, kylvölaatikoita haettu varastosta ja keijunmekon siemeniä hankittu. Kauneus siis ennen kaikkea, silmänruokaa sielulle ja mielelle täytyy saada talven pimeyden jälkeen. Kukkakin on hyötykasvi tuottaessaan kauneudellaan hyvää mieltä, sellaiseksi ei voi nimetä vain puutarhan syötäviä tai muuten konkreettisesti hyödynnettäviä kasveja. Tällä ajatuksella siis uuteen kasvukauteen.

Talvipäivän aurinko

Tuuli myllää nurkissa niin, että villasukat (joita on kolmet päällekkäin) pyörivät jaloissa. Talvihan on pian ohitse, minua muistutti mies, joka lapioi samalla tuulen juoksuttamaa lunta rapun edestä. Valoa kohti tässä toki mennään, mutta silti tällaisena harmaana viimapäivänä haikailen jotakin muuta. 

  

Ei kangistuta kaavoihin

Tämä on kyllä jo menneen talven lumilta, mutta samanlaista se on edelleenkin.
Kun kaavapaperi alkaa rapista ja kankaat pölähdellä, apulainen on aina valmiina osallistumaan. Nostamalla karvakasaa ei saa pöydältä pois, mutta kaavapaperista puristetun paperipallon perään se kyllä singahtaa. En aiemmin tiennyt, että kissakin osaa noutaa ja odottaa, että palloa heitetään uudestaan,uudestaan ja uudestaan..

Monenlaista ompelusta pyörii mieleessä, mitä ennen kevään ja ulkopuuhien alkamista voisi surauttaa. Puutarhaessun ainakin, ja aamukasteessa kuljeskeluun hulmuavahelmainen leninki - joka sopii kumisaappaiden ja villasukkien pariksi.

Pitkä lepokausi

Suutarin lapsella ei ole kenkiä, ja tulevan puutarhurin omat kasvatukset ovat olleet hunnigolla ja etenkin huonolla dokumentoinnilla. Vuosi sitten kevään ja alkukesän nielaisi kirjaimellisesti mehut imenyt harjoittelu puutarhalla. Oppia ja kokemusta ammensin myös, ja joka aamu muistan ihastelleeni kasveja, kyllästymispistettä en saavuttanut.

Oma piha ja kasvimaa saivat pärjätä vähemmällä hoivaamisella, eikähän tuo sääkään eritysemmin suosinut viime kesän viljelyksiä. Kylmää, koleaa, kosteaa, silkkaa sadetta. Lisänä vielä mukavan ja kauniin juhlan järjestelyt, joihin upposi aikaa ja energiaa. Kaikesta hyvin huolehtiva äitini huolestui pihani siisteydestä niin, että tuli ennen juhlia könyämään marjapensaiden ja raparperien alusia paraatikuntoon. Vaikka ei siellä ketään näkynyt juhlapäivänä, hienosti parturoimallani nurmikolla sen sijaan kyllä. Puutarhaharjoittelusta oli myös kulkeututnut pihaa kaunistamaan yhtä jos toistakin sorttia kesäkukkaa, kauneimpana niistä "ruusupuu" eli runkoruusu, tyvellään laventelia, kaunoikaista ja murattia. Ruusupuun kotiinkuljetus oli ikimuistoinen: äitienpäivää edeltäneenä perjantaina poljeskelin siskoni vanhalla pyörällä kaatosateessa, metrin korkuinen kukkapaketti selän takana koriin tungettuna. Matkaahan oli vain kymmenisen kilometriä.

Mutta uusi kevät ja uudet suunnitelmat!
Siemenvarastot tutkittuani totesin, että tarvitsen ehdottomasti vain porkkanan, tillin ja kurpitsansiemeniä. Tietenkään haluamiani lajikkeita ei saa agri- eikä muustakaan marketista. Muutaman siempussin tilaaminen ei puolestaan ole postikulujen takia järkevää, joten saman tien voi oikeastaan hankkia muutamia muitakin siemeniä. Kokeiltavaahan riittää maailmassa.