Kasvien kasvatus on paljon helpompaa kuin ihmislasten kasvatus. Joskus tuntee jopa onnistuvansa. Yllä oleva kuva ei kerro sellaisesta onnenhetkestä, vaan viime kevään päivästä, jolloin chilin taimet olivat ohittaneet optimaalisen koulintapäivän. Lämpöä, vettä sekä niukkaa valoa ne olivat kyllä saaneet.
Koetan välttää vastaavan toistumista tänä keväänä. Mikäli niin kuitenkin sattuu käymään, ei paniikkia. Rentovartiset taimet istutetaan ensimmäisiin sirkkalehtiin saakka, varren voi kiepauttaa vaikkapa U- mutkalle, hellästi taimimultaa päälle, ja hyvä tulee. Venyneille ihmistaimille en suosittele kyseistä toimenpidettä, latvontakaan ei ole suotavaa.
Joka kevät päätän rajoittaa taimien määrää, mutta vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee, ja lopputulos on aina pieni kaaos. Kyllähän ne kylvölaatikot aina ikkunoille mahtuvat, mutta kun koulii omiin ruukkuihinsa 58 chiliä, 30 tomaattia, 26 kesäpäivänhattua, 64 samettikukkaa...alkulämmittelyksi ja vieressä odottelee juuret solmussa noin15 laatikkoa muita kylvöksiä, puhumattakaan niistä siemenistä, joita vielä ei ole edes kylvetty. Taimiruukkujen määrä on ollut huikea, pöytäpintaa on löytynyt juuri ja juuri ruokalautasten alle.
Tänä vuonna on vielä mahdollisuus toimia järkevästi. Kylvömultasäkki on jo nostettu nurkkaan lämpenemään, kylvölaatikoita haettu varastosta ja keijunmekon siemeniä hankittu. Kauneus siis ennen kaikkea, silmänruokaa sielulle ja mielelle täytyy saada talven pimeyden jälkeen. Kukkakin on hyötykasvi tuottaessaan kauneudellaan hyvää mieltä, sellaiseksi ei voi nimetä vain puutarhan syötäviä tai muuten konkreettisesti hyödynnettäviä kasveja. Tällä ajatuksella siis uuteen kasvukauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kävijöiden pensaan alle kylvämät kommentit käytetään ravitsevana lannoitteena.