Kasvimaa

Kaksi kuvaa kasvun ihmeestä.

Toukokuu 2013

Elokuun loppupuoli 2013

Tavallinen päivä

Aamulla, kun rähmät vielä ovat silmännurkissa, menen bussipysäkille. 

Matkaa sinne on muutama kymmenen metriä kotiovelta.

Bussipysäkki vuonna 2013.

                       Nuokun reilun puolisen tuntia leppoisassa kyydissä, 

                                   kävelen pari minuuttia ja olen täällä:

   Joinakin päivinä seuraa minulle pitivät muiden muassa nämä 50 valkoliljaa.
         Niiden tuoksusta menee pää pyörälle - ja toisinaan myös kipeäksi.

Liljoja voi käyttää vaikkapa näin. 

        Ruokatauolla, mikäli sellaisen muistan pitää, syön mielelläni tällaista:

Tomaattinen voimapata. Kuvassa ennen keittämistä.

                                   Sen jälkeen jaksaa taas tarttua työhön. 

                       Kuten pakkausmerkinnöistä ilmenee, tätä ei saa syödä.

                              Nimestä taas voi päätellä käyttötarkoituksen.

             Nämä lisiantukset eli eustomat päätyivät tietenkin morsiuskimppuun.

Kotiin päästyäni syön taas mielelläni, ja paljon.

            Sitten onkin jo aika käydä nukkumaan. Samu näyttää mallia.

 Kauniita unia!

Hei, miten kesä meni....

Aika on aika kummallinen asia.
Kesällä oli aikaa olla pihalla, ja kyllähän olinkin, koko rahalla, vaikka sitä juuri ei ollutkaan, siis rahaa ja senpä tähden kuokin mullassa, kun sitä ei tarvinnut erikseen hankkia. Mitä nyt pari kertaa puutahamyymälästä ja kerran rautakaupasta peräkontti täyteen, sillä ruukkuihin en halunnut rikkaruohoja. En niitä erityisemmin halunnut kasvimaallekaan, mutta ne vain nousivat ja minä laskeuduin, polvilleni, kitkemään ketkuliselän kanssa. Välillä kai makasin mahallaankin, harmi vain ettei kukaan nähnyt. Tai ehkä joku Tokion-koneesta kurkisti juuri meidän pihan kohdalla ikkunasta,ja näki punapäisen hahmoni. Kitkemishuivina oli nimittäin punainen ohdake-kuvioinen kirpparisilkkihuivi, vältyin auringonpistokselta ja paarmojen puremilta, eikä kirppujakaan tullut.
Olen ottanut kasveista paljon kuvia, se oli silkkaa huvia, mutta ne eivät tunnu siirtyvän...parhaillaankin junnaavat jossain matkalla laitteesta toiseen, ja minulla on kohta nukkumaanmenoaika. Ajastahan minä aloinkin, palataan kevyen aasinsillan kautta siis sujuvasti siihen.
Aika yhdistettynä rahaan tekee siitä,niin - sen juuri.

Työn.

Aloitin uudessa työssä elokuun alussa. Työssä kohtaan päivittäin ihmisiä, jotka ihmettelevät, miten aika loppui - elämänaika, yhteinen aika, aina väärään aikaan, usein yllättäen. Ja samalla alkoi uusi aika niille, joiden elämäntaival jatkuu.