Sateita ja sadonkorjuuta

Kurpitsoita mötköttää pitkin poikin kasvimaata, ei puutu kuin hyvä haltiatar sauvoineen. Olen seissyt rääsyissä ja hiiret piileskelleet kompostin kulmilla valmiina muuttumaan lakeijoiksi ja vaununajajaksi - vaan ei, ei ole tullut kurpitsavaunua, sädehtivää leninkiä eikä lasikenkiä. Puutarhahanskat eivät ole muuttuneet silkkisormikkaiksi. Ehkä seuraavan täydenkuun aikaan?

Pienempiä ihmeitä on kuitenkin tapahtunut. Olen taas koulun penkillä. Ja isona minusta tulee - viisas?

Hempeilyä

Sormustinkukka
Harmaamalvikki

Marketta ja daalia
Piiankieli

Puutarhan voi sisustaa joka kesä eriväriseksi yksivuotisilla kesäkukilla. Pientä jännitettä asiaan luo se, että talossa asuu muitakin, joilla on useimmiten eriäviä näkemyksiä kasvivalinnoista. Lisäksi siemenpusseista voi joskus putkahtaa yllätyksiä. Malvikin piti olla valkoinen pilvi kasvimökin kupeella.

Hellepäivä

Silkkiunikoita on kylväytynyt itsekseen sinne tänne.
Tassuterapeutti tuli pitämään tiskausseuraa.

Lähiruokaa

Kesäkurpitsaa
Chiliä
Avomaankurkkua
Perunaa ja härkäpapua

Silmänruokaa

Uusin silmin

Päätin, että ensi viikolla näen vain asioiden valoisat puolet.
Oikeastaan aloitan jo tänään:
Tyhjä kukkaro on kevyt kantaa,
eikä haittaa, vaikka sen unohtaa ottaa mukaan.

Kuin kedon kukka

Yritän olla hetkittäin huoleton kuin hehkuva silkkiunikko.

Antaa tuulen keinuttaa, sateen kastella ja auringon hyväillä.

Myrsky tulee, jos on tullakseen.

Pitkät kauneusunet

Syväjäädytys kauhdutti, mutta pikakaunistan itseäni kynsilakalla.

Lakkapullossa oli värin nimenä "Marrakech",

mutta minusta "Torpan punainen" sopii paremmin.

Heräsin, ja oli tullut kesä

Kun tulee tarpeeksi monta vastoinkäymistä lyhyellä aikaa,
ei niistä ehdi toipua.
Kunnes huomaa, eivät ne lopu koskaan.
Sitä kai kutsutaan elämäksi.
Joten valitus seis, ja nenä kohti tuulta!
Voihan olla ,ettei juuri tänään tuule sikalan suunnalta.

Olen niin kuin tämä lumipalloheisi -
keväällä se valmistautui kukintaan.

Juuri kun nuput olivat valmiita puhkeamaan kukkaan,
tulikin kimppuun tuholaispataljoona, joka söi kaiken vihreän.

Aikansa voimia täystuhon jäljiltä kerättyyään
heisi kasvatti uudet lehdet.

Ehkä ensi vuonna taas kukitaan.

Syväjäädytys ohitse

Luulin, ettei kevät enää koita.

Että pakkanen on purrut niin, etteivät lehdet jaksakaan enää puhjeta.
Ajattelin, että ollaan sitten risupuska pihan laidalla.
Kun lakkasin yrittämästä vaan en toivomasta,
eräänä päivänä kaikki olikin toisin.