Arkisia tökkimisiä

Auto ei suostunut yhteistyöhön, jätti meidät eilen taipaleelle...tultiin pirssillä kotiin ruokakassien kanssa. Kyllä köyhien kelpaa. No, ei meille julkiset välineet liikennöi - ja kävelymatkaa olisi ollut vähän liikaa kaatosadekuurojen lomassa, läpsykkäissä ja lipsukkaissa. Vaikka olen kerran kävellyt, kun pyörän kumi puhkesi. Talutin pyörän kumisaappaissa lompsien ja matkalla ruoka-ostokset tehden. Aikaa meni, aika lailla. Ehti tuumata ajatuksen jos toisenkin.

En valita, harmittaa vaan. Ihminen kun on sellainen, olisi kiva kun kaikki aina sujuisi tuosta vaan. Täytyy katsoa keljuja tilanteita vähän kauempaa : useimmat arkiset vastoinkäymiset naurattaa, kun aikaa kuluu. Tilin saldokin naurattaa varmaan pitkän aikaa auton korjauksen jäljiltä.

Mutta sateen pullistamaa retiisiä ja salaattia saa jo omalta maalta, ja lapsi on taas kalassa(vapaaehtoisesti)...joten kyllä tämä taas tästä.

 

Vaikka kukaan ei kuollut, teemaan sopinee harjoitushautavihko, retiisitkin tuli syötyä ennen kuvaamista. Mikä lopulta on elämässä tärkeää?
Jos minulta kysytään, arvostan erityisesti päiviä, jolloin ei koske päähän. Tai koskee vaan vähän, tai vasta illalla. Tai että koskee, mutta kerrankin lääkkeet tepsii nopeasti. No, tietysti tärkeää ovat kaikki läheiset ihmiset ja sen sellaiset, mutta kyllähän kaikki sen tietää muutenkin, kai.

Pallero

Lapsena puristin peukalon ja etusormen välissä äidin verenpisaroiden nuppuja, koetin olla halkaisematta. Nyt jo osaan, mutta taidon ylläpitäminen vaatii tietenkin jokakesäistä harjoittelua, joten verenpisaroita on oltava useampi.
Alla on tavallistakin kehnompaa laatua oleva kuva maalauksesta, jonka tein pari vuotta sitten henkilölle, jonka verenpisaroiden nuput olivat taannoin aina rikki...

PS. Ukkosti ja satoikin vähän!

Multapuuhia

Siemenet ovat kummallinen juttu. En lakkaa ihmettelemästä, miten ne kuivat ja elottoman oloiset siemenet voivatkaan kasvaa - ja mistä ne tietävät, mitä niistä tulee isona? Kuvan sokeriherneen siemenet ovat pullistuneet vedessä ennen kylvöä, näin ne saavat hyvän kasvuvauhdin.

Koko viikon olen siis myllännyt mullassa, kilpaa myyrien kanssa. Helle pakotti välillä siestalle kuusten alle, mutta koska selkä on kestänyt, olen minäkin sinnitellyt,niistänyt vain iltaisin multaa ja ihmetellyt kauniita käsiäni. Juolavehnän juurta olen kiskonut maasta muutaman kilometrin, valvattia ja voikukkaa vähän vähemmän. Yleisin rikkakasvi on yllättäen palsternakka, se kun kukki viime kesänä kauniisti. En taannoin syönyt sitä, koska olen yhä sille allerginen...ja nyt pieniä palsternakkoja kasvaa joka paikassa, siementuotanto siis onnistui - ja siemenet myös talvehtivat hyvin.
Yhtenä päivänä olin muilla asioilla, tosin silloinkin päädyin puolivahingossa istuttamaan rungollisia markettoja ja orvokkeja. Minkäs luonnolleen mahtaa ihminen.

Vaikka päivisin on lämmintä, viime yönäkin lämpöä oli vain vajaata 8 astetta, ja päivystin peittoni kanssa, vienkö sen kesäkukille vai nukunko itse sen alla.
(..enemmän päivystin kai kotiutuvien yökyöpeleiden takia..)Aurinko onneksi alkoi nousta niin varhain, että ilmakin lämpeni ja sain pitää peittoni. Kaikki hallaharsot kun ovat jo käytössä (paitsi se, missä hiiriperhe oli viettänyt talvea mukavasti, samalla reittänyt sen kuin kauneimmaksi mummon
pitsiunelmapeitoksi).

Tänään odotin sadetta, mutta turhaan. Huomenna kylvän vielä viimeiset kesäkukkakylvöt, pussin pohjan keltaisia porkkanoita ja salaattia. Ja arvuuttelen, joko kurpitsat ja maissit olisi aika päästää kasvimökin suojista avomaalla(ja sen reikäharson alle). Yhteensä satakunta kesäpäivänhattua ja samettikukkaa odottelee myös istutusta, tuoksuherneet rötköttävät pitkällään pienissä ruukuissa- kaivaten kakkaa(kanan) ja keppiä(tueksi). Ja kaikenlaista nurkkiin purkkiin unohtunutta kasvia ja kukkaa kaipaa uutta multaa...tämähän on loputon työmaa, mutta mieluisa sellainen.

Minä kaipaan nyt eniten unta, myös yksi hyvä sadepäivä menisi, yökin kelpaa...

Sitten vain odotellaan, putkahtaako maasta Rikka vai Kasvi.
Ensimmäisenä kylvetystä penkistä saa ainakin ihan kohta napsia pieniä makeita salaatinlehtiä.

Suvisunnuntai

 

Tänään istun ja ihmettelen.

Kun ei enää huvita istuskella, puuhan jotakin muuta mukavaa.

Etsin vaikka pulleanuppuiselle verenpisaralle isomman ruukun.

Tai makailen vain kuusten alla, ja mietin, että aioin heti tänne 

muutettua laittaa riippumaton niiden väliin.

  

Eilinen puuasiantuntija tahtoi aikaisin ulos. Ajattelin, että on kai akuutti heinänsyömisen tarve tai kynsien teroitus puunrungolla, joten mentiin.Vaan  eihän nyt pyhäaamuna sellaista. Hän vain halusi istuskelemaan ruohonleikuria näkemättömään heinikkoon puolivarjoon. Siinä nökötettiin puoli tuntia kuunnellen lintujen laulua ja haistellen kesää. Alkava M.Igreeni pakotti sitten kahvinkeittoon, mutta tuohon puuhaan palaan siis ihan pian.

Kukkia puussa ja pensaassa

  

Kotipihalla tuomi kukki ja tuoksui, ja taisi olla torstai kun kävelin pihalla tuomenkukkasateessa. Eilinen ukkoskuuro vei viimeisetkin kukat.

Yhden tätini pihamaalla kukki mahonia näin kauniisti viikko sitten.

Asiantuntijan kanssa(kuvassa alla) tutkimme pihani toisen omenapuun kukkatilannetta. Ei kuki eikä lehdet puhkea puoleen puusta. Juuresta kasvaa kyllä villiä horokkia. Tämän puolikuollut puu aloitti kuolemisensa jo edellisenä talvena kovien pakkasten puremana. Jos poistaa puolet puusta, jäljelle jäänyt ei ole mikään silmäilo. Ei tietysti kuivat oksatkaan...paitsi jos laittaisi jotakin köynnöstä kasvamaan juurelta? Villiviiniä, kärhöä tai kesäkukkaköynnöksiä?

Jäämme pohtimaan tilannetta.