Peto puussa

Juhannusruusun alla oli kasa untuvia. Tässäkö syyllinen?

No ei sentään, tämä julma petoeläin ulkoilee valjaissa. Lempipuuha on valjaista huolimatta puihin kiipeily. Pitemmän taluttajan kanssa pääsee korkeammalle. Jopa niin korkealle, että kerran tarvittiin kättä pidempää kissan saamiseksi alas. Toinen veti valjaista paikalle kiireesti kiikutetulla huteralla tuolilla seisten ja toinen tökki pitkällä laholla kepillä takapuoleen (kissaa). Eläinrääkkäykseltä se varmaan ohikulkijoista näytti, mutta kissallahan oli kivaa, kun kerrankin kaksi perheenjäsentä ennätti sen kanssa leikkimään - ja vielä puussa!

Takapihalla

Tämä ei ole muinainen pakanallinen palvontapaikka. 

Tämä on kasvimaallani sijaitseva veistoksellinen kukkapenkki. 

Veistos on tehty erään itäsuomalaisen kaupungin puisto-osaston setien hopeapajusta (eli nykyisin hopeasalavasta) poistamasta oksasta, jota talttani tökki vuonna 2003(tai sinne päin, niin vuosi kuin talttakin.) Pitää hyvin puutarhatontut pois pihamaalta.
Ympärille on kylvetty valkoista kesämalvikkia, ja entuudestaan siellä kukkivat monivuotiset siperianunikot, kuvassa vielä nupullaan.

Sen sijaan, että kuokkisin täällä muhevalla työmaalla kauniina päivänä, istun ompelukoneen ääressä ja kursin kasaan taftileninkiä nuorelle neidolle. Kahvitauolla tässä vain huokaan organzaa olkapäällä toisenlaisella koneella.
Toivoakseni saan korvaukseksi kuvata leningin käyttäjänsä yllä, jos en, puen sen sitten tuolle alastomalle Impille joku yönseutu.

Taustalla väliaikainen pikakasvimökki vuodelta 2009, omasta päästä rakennettu...ja aivan itse. Sen varmaan ehkä huomaa sanomattakin. Sitä haaveilemaani talvisin viherhuoneena toimivaa kahdeksankulmaista ansaria odotellessa haistelen kasvihuoneen tuoksua tuolla korvikemökissä.

Lantana

Tämä ei ole kakka- vaan kukkajuttu. Lantana on tulikruunujen suku. Lähipuutarhalla tapasin tämän kaunokaisen alun, pienihän se vielä on, mutta odottakaas elokuuhun! Ulkoiluseurana neiti Lantanalla on lipevä limenvärinen Lysimachia nummularia eli suikeroalpi. Vielä en istuta kesäkukkia isoihin ruukkuihin ulos, sillä meidän nurkalla kevään viimeiset hallat ovat joinakin vuosina tulleet juhannusviikolla. Syksyn ensimmäiset hallayöt ovat tavallisesti odotettavissa reippaasti ennen elokuun loppua. Kasvata siinä sitten.

 

Hopeasalavan alla kevätaamuna aikaisin.

 Mangoliat kukkivat taimimyymälässä vetoavasti.

 

 

 

***

 

Kotirapulla puolestaan kulkijoita vahtii koko viime kesän kukkinut 

ruusupuu eli siis runkoruusu.

Se vietti talven pimeässä ja viileässä kellarissa, ja näyttää heräävään hyvin levostaan päästyään ulkoilmaan (ja eroon kirvoista).

Puiseviin juttuihin täytyy ehdottomasti lisätä talven varttamiskurssin tulokset.

Opetus oli erinomaista, koska ensikertalaisenkin käsissä 100% kokeiluista lähti kasvuun. Etenkin kun lopulta muistin tökätä kellarissa muovipussissa puolikuivina lojuneet "risut" multaan. Vartettuja lajikkeita en nyt muista tähän lähtöön, mutta perusrunko molemmissa Antonovka. Kuva on muutaman päivän takaa, ja kasvuvauhti on kyllä melkoinen. Suuremmat ruukut täytyy vaihtaa ihan piakkoin. Ensimmäinen kesä näillä poikasilla kuluu siis ruukussa, ja yöt juhannukseen saakka kasvimökin suojissa. Ennen talvea ne muuttavat kellariin, tai jos on kokeilunhaluinen, voi ne jo istuttaa syyspuolella maahan. Mutta en taida uskaltaa. Jos ei pakkanen vie tai jänöpuput syö, myyrät riipivät nuoret juuret.

 

Lisää vain tuoksu

PS.Kodin käyntikortin tuoksumaailmaa on kohennettu!

Ettäkö olisin siivonnut, no en ehtinyt millään, kun täytyi käydä neljä kertaa viikonlopun aikaan puutarhoilla ja kylvää mm.keltaisia sekä oransseja porkkanoita myyrille syötäväksi, etteivät poloiset nälkiinny loppukesästä.
Mutta ostin heliotroopin! Kuvan sijaan laitan alle tuhat sanaa; heliotrooppi on ihana tuoksuva violetinsinikukkainen vanhan ajan kesä- ja ruukkukukka. Tuoksu on makea, vaniljainen ja lempeän pyörrytävä, hienostunut eikä lainkaan hyökkäävä. Se tuntuu tuoksuvan erityisesti iltaisin. Houkuttelee myös perhosia, huonommin tietenkin sisätiloissa. Joinakin keväinä olen ehtinyt kasvattaa siemenistä näitä tuoksuttimia, mutta tänä vuonna jouduin adoptoimaan tälläisen jo varttuneemman yksilön. Kyllä sukkahiki jää jo toiseksi...

Harmi, kun tänä vuonna ei ajettu lietelantaa lähipelloille, sekin kyllä tehokkaasti peittää alleen muut ikävät hajut.

Ruualla ei saa leikkiä

Etsi kuvista samankaltaisuudet.

                        

 

***

 

 

Lisäksi kattauksen lyhyt oppimäärä:

Aloita nostamalla kissa pöydältä(ja kala uuniin). 

Tämä kala on kyllä oikeasti syöty jo aikaa sitten. Kissa on vielä syömättä.

Luova kaaos ja kodin käyntikortti

Silloin, kun en ollut vielä niin siisti, mitä nyttemmin... ompelupöydän alla oli jollakin lokoisat oltavat. Tapetilla päällystetyn tilkkulaatikon kuosi ei ollut kai miellyttänyt lekottelijan silmää, kynsimisestä päätellen.
Nykyisin pöydän alle mahtuu jopa oma jalat pöydänjalkojen lisäksi. Pöydän päällä sen sijaan ei ole syntynyt samaan tahtiin tuotoksia kuin kuvan luovan kaaoksen tilassa.(Ehkä on myös ollut paljon muita puuhia.) Liika siisteys kuitenkin kuihduttaa mielen, sopivasti rönsyjä pitää olla ja elämänmakuisia sisustuselementtejä. 
Siis unohdetaan perjantaisiivous ja mennään ulos nauttimaan toukokuusta!

Ajattelin myös kuvaa, joka olisi meidän eteisestä, näin kun sisustusteemaan hypättiin. Jokainen niin sisustus- kuin naistenlehtikin julistaa säännöllisin väliajoin, että eteinen on kodin käyntikortti. En kuitenkaan halua järkyttää sivuilleni eksyvien mieltä enempää, joten tyydyn vain sanalliseen esittelyyn.

Meidän kodin käyntikortti näyttää tällä hetkellä seuraavalta:

• Räsymatto, väristä ei ole enää varmuutta, pesty on jKr kuitenkin. Haisee märälle likaiselle matolle kuivanakin.
• Kuudet tai seitsemät(ainakin) kumisaappaat, vaikka meillä asuu tietojen mukaan vain 4  henkilöä. Yhdet haisee kalalle, toiset lehmälle, kolmannet mullalle, loput muuten vaan mielenkiintoiselle.
• Kokoelma muita kenkiä, läpsykkäistä talvikenkiin.
• Villasukkia, sikin sokin. Kaikki hikisiä ja likaisia, vaikka ihan varmasti pesen koneellisen tai pari joka kuukausi ja äitini neuloo uusia koko ajan. Sanoinko, että sukat haisevat?
• Laaja valikoima kalastuvälineitä, niin ongintaan, virvelöintiin kuin perhokalastukseenkin. Kokoluokka jalkaan mukavasti uppoavasta pikkukoukusta L-kokoisiin kahluuhousuihin. Seassa monen värisiä muovipusseja, joissa joko on ollut tai tulee olemaan saalista. Kaikki haisee kalalle.
• Sukset ja jääkiekkomaila. Kohtahan se talvi on taas. Autotallikin on pihan toisella puolella. Nämä eivät haise. Taidankin viedä pois.
• Pussillinen litistettyjä nestepakkauksia, toinen keräyspaperia, tyhjä kissanhiekkapakkaus, yksinäinen lasipurkki, peltipurkkeja pussissa. Meillä kierrätetään! Ensin roskat kiertää keittiötä, kunnes survon ne keittiön roskakaappiin. Kun kaappi on täynnä, pakkaan roskat pusseihin. Pussit pyörivät keittön ovensuussa, kunnes siirrän ne kuistille/eteiseen. Lopulta kannan ne autotalliin, kun kuistille ei enää mahdu. Autotalli on mallia "traktorin mentävä", joten sinnehän mahtuu, paitsi ei aina auto. Kun aikani ihmettelen kertyvää kasaa, haen autonavaimet ja tungen auton täyteen pusseja ja sanon miehelle: "Jos millään viitsisit heittää töihin mennessäsi noita kierrätysjuttuja. " Yleensä auto pihaan tullessaan on tyhjä pusseista, sillä kuka helkkari ilkeää ajaa jätekuorman kanssa monta päivää.Yleensä kun kierrätyspusseissa on soma hajunalkukin. Siitä minulla ei ole tietoa, minne pussit on tyhjennetty...Pienenä tarkennuksena: tavallisen sekajätteen kierto on huomattavasti suoraviivaisempaa, samoin kompostiin menevän tavaran.
• Multaa. Pussissa,ruukuissa,lattialla. Multa haisee vain kastuessaan, ja silloinkin hyvälle.
• Puutarhavälineitä. Multaisia hanskoja, muoviämpäri joka on menossa tai tulossa, oksasakset(jossakin), voimasakset, istukassipuileita 2,5kg(haisee sipulille), narua, siemeniä(myös ilman pusseja),avattu pakkaus vinkeänhajuista luomulannoitetta tomaateille,kori puutarhavälineille(tyhjä).
• Pari pelargonin tainta, jouluinen mähkä ja pikkusypressejä, kevään harjoittelupaikasta pelastetut muurikellot(elossa kaikki).
• Vaihtelevassa määrin työhajuisia vaatteita uutta työhetkeä odottamassa.
• Kaiken keskellä ainoat avaimet paikkaan x. Yleensä löytyvät. Paitsi aamulla, kun on jo myöhässä.
• Ikkunat pesemättä, kun ikkunaremotti saattaa olla tulossa. Kesäverhojakaan en ole ripustanut.

Mitenkä alkoi yhtäkkiä tuntua, että unohdan mennä ulos ja alan perjantaisiivota.
Tai ainahan voi kulkea eteisen läpi silmät kiinni ja hengittämättä.

Sopiva teksti kodin käyntikortissamme voisi olla:
Tervetuloa vaan meille! Keitetään kahvit/teet kaikille eteisestä selvinneille.

Ennen ja jälkeen

 

 

Parasta näissä keväisissä muuttumisleikeissä on, että oma osuuteni tässä vaiheessa on vain saapua paikalle säännöllisesti ja ihastella. Kevätesikot ovat olleet paikalla jo ennen minua, kaunokaiset olen kasvattanut siemenestä pari vuotta sitten. Taiteellinen tökki penkin keskellä on ollut kai ennen muinoin jokin jaloruusu, sillä leikkauksesta huolimatta se kasvattaa joka kesä reilun metrin mittaisia paksuja varrenhojokkeja eli villiversoja, joissa on on vaatimattomat vaaleanhaaleat kukat. Mutta mitä sitä nyt elävää olentoa paikoltaan kotoaan kiskomaan...

                                                      ***

Tulipa mieleeni, että samasta penkistä on toinenkin muuttumiskuvapari,
kesältä 2011. Ihan alkuasukasvaiheesta ei harmillista kyllä ole kuvaa.
Alunperin penkissä kasvoi juolavehnän ja sinne tupanneen nurmikon lisäksi valtavasti vuorenkilpeä, kurjenpolvea, ukonhattua ja yksi pioni sekä esikoita(ja se tökkiruusu). Vuorenkilville etsin parempia paikkoja, ja tässä vaiheessa perattu maa saa yksivuotisia kesäkukkia kaunistuksekseen. Lehtevät hujokit ovat saksankurjenmiekkoja, jotka möngersivät tiiviinä mötkälekimppuna vuorenkilpien seassa.

Daaliat ovat ostokukkia, iso-, ryhmä- ja kääpiösamettikukat omia kasvatuksia, kuten myös limen värinen koristetupakka ja tummanpunainen kesäpäivänhattu.
Viimeksi mainittu on muuten ihmeekseni talvehtinut jo kaksi kautta, aina sitä oppii uutta. Kesäkukkiin päädyin, koska en osannut päättää, mitä perennoja entisten kaveriksi haluaisin.
Tein penkin keskelle polun, että hoitaminen sujuu paremmin. Ja voi käydä vaikka iltakävelyllä kukkapenkissä, jos ei jaksa tampata kylätietä eestaas...

Miltä sitten kokonaisuus tänä vuonna näyttää, onkin toinen juttu.

Tulpaanin aika, jatkuu

Ehdin paikalle vasta, kun tämä kaunotar oli jo sulkenut 

kukkansa tältä päivältä.

Syy hameen ja korkokenkien, ja tietenkin mansikkakakkukahvien.

Olen valmis, tai ainakin valmistunut - puutarhuri!

 

Tulppaanin aika

Jostakin mystisestä syystä tämä kyseinen punainen yksilö ei maistu myyrille. Vuodesta toiseen se nousee aina vain komeampana katselemaan kevättä. Tänä vuonna näkyy olevan lapsikin mukana. Taempana näkyy myös pari muutakin tulppaania olevan hengissä.

Alussa oli maa

Tässä tapauksessa kasvimaa. Maanlaittajan selkä on ollut epävireessä, joten myöhässä ei ole vain kevät vaan myös minä. Tähän ensimmäiseen muokattuun penkkiin pääsi jäävuorisalaatin, porkkanan, retiisin ja pillisipulin siemeniä. Peitto eli harso päälle, ja sitten vain odotellaan. Kylvetty 18.5.2013.