Parasta näissä keväisissä muuttumisleikeissä on, että oma osuuteni tässä vaiheessa on vain saapua paikalle säännöllisesti ja ihastella. Kevätesikot ovat olleet paikalla jo ennen minua, kaunokaiset olen kasvattanut siemenestä pari vuotta sitten. Taiteellinen tökki penkin keskellä on ollut kai ennen muinoin jokin jaloruusu, sillä leikkauksesta huolimatta se kasvattaa joka kesä reilun metrin mittaisia paksuja varrenhojokkeja eli villiversoja, joissa on on vaatimattomat vaaleanhaaleat kukat. Mutta mitä sitä nyt elävää olentoa paikoltaan kotoaan kiskomaan...
***
Tulipa mieleeni, että samasta penkistä on toinenkin muuttumiskuvapari,
kesältä 2011. Ihan alkuasukasvaiheesta ei harmillista kyllä ole kuvaa.
Alunperin penkissä kasvoi juolavehnän ja sinne tupanneen nurmikon lisäksi valtavasti vuorenkilpeä, kurjenpolvea, ukonhattua ja yksi pioni sekä esikoita(ja se tökkiruusu). Vuorenkilville etsin parempia paikkoja, ja tässä vaiheessa perattu maa saa yksivuotisia kesäkukkia kaunistuksekseen. Lehtevät hujokit ovat saksankurjenmiekkoja, jotka möngersivät tiiviinä mötkälekimppuna vuorenkilpien seassa.
Daaliat ovat ostokukkia, iso-, ryhmä- ja kääpiösamettikukat omia kasvatuksia, kuten myös limen värinen koristetupakka ja tummanpunainen kesäpäivänhattu.
Viimeksi mainittu on muuten ihmeekseni talvehtinut jo kaksi kautta, aina sitä oppii uutta. Kesäkukkiin päädyin, koska en osannut päättää, mitä perennoja entisten kaveriksi haluaisin.
Tein penkin keskelle polun, että hoitaminen sujuu paremmin. Ja voi käydä vaikka iltakävelyllä kukkapenkissä, jos ei jaksa tampata kylätietä eestaas...
Miltä sitten kokonaisuus tänä vuonna näyttää, onkin toinen juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kävijöiden pensaan alle kylvämät kommentit käytetään ravitsevana lannoitteena.