Luova kaaos ja kodin käyntikortti

Silloin, kun en ollut vielä niin siisti, mitä nyttemmin... ompelupöydän alla oli jollakin lokoisat oltavat. Tapetilla päällystetyn tilkkulaatikon kuosi ei ollut kai miellyttänyt lekottelijan silmää, kynsimisestä päätellen.
Nykyisin pöydän alle mahtuu jopa oma jalat pöydänjalkojen lisäksi. Pöydän päällä sen sijaan ei ole syntynyt samaan tahtiin tuotoksia kuin kuvan luovan kaaoksen tilassa.(Ehkä on myös ollut paljon muita puuhia.) Liika siisteys kuitenkin kuihduttaa mielen, sopivasti rönsyjä pitää olla ja elämänmakuisia sisustuselementtejä. 
Siis unohdetaan perjantaisiivous ja mennään ulos nauttimaan toukokuusta!

Ajattelin myös kuvaa, joka olisi meidän eteisestä, näin kun sisustusteemaan hypättiin. Jokainen niin sisustus- kuin naistenlehtikin julistaa säännöllisin väliajoin, että eteinen on kodin käyntikortti. En kuitenkaan halua järkyttää sivuilleni eksyvien mieltä enempää, joten tyydyn vain sanalliseen esittelyyn.

Meidän kodin käyntikortti näyttää tällä hetkellä seuraavalta:

• Räsymatto, väristä ei ole enää varmuutta, pesty on jKr kuitenkin. Haisee märälle likaiselle matolle kuivanakin.
• Kuudet tai seitsemät(ainakin) kumisaappaat, vaikka meillä asuu tietojen mukaan vain 4  henkilöä. Yhdet haisee kalalle, toiset lehmälle, kolmannet mullalle, loput muuten vaan mielenkiintoiselle.
• Kokoelma muita kenkiä, läpsykkäistä talvikenkiin.
• Villasukkia, sikin sokin. Kaikki hikisiä ja likaisia, vaikka ihan varmasti pesen koneellisen tai pari joka kuukausi ja äitini neuloo uusia koko ajan. Sanoinko, että sukat haisevat?
• Laaja valikoima kalastuvälineitä, niin ongintaan, virvelöintiin kuin perhokalastukseenkin. Kokoluokka jalkaan mukavasti uppoavasta pikkukoukusta L-kokoisiin kahluuhousuihin. Seassa monen värisiä muovipusseja, joissa joko on ollut tai tulee olemaan saalista. Kaikki haisee kalalle.
• Sukset ja jääkiekkomaila. Kohtahan se talvi on taas. Autotallikin on pihan toisella puolella. Nämä eivät haise. Taidankin viedä pois.
• Pussillinen litistettyjä nestepakkauksia, toinen keräyspaperia, tyhjä kissanhiekkapakkaus, yksinäinen lasipurkki, peltipurkkeja pussissa. Meillä kierrätetään! Ensin roskat kiertää keittiötä, kunnes survon ne keittiön roskakaappiin. Kun kaappi on täynnä, pakkaan roskat pusseihin. Pussit pyörivät keittön ovensuussa, kunnes siirrän ne kuistille/eteiseen. Lopulta kannan ne autotalliin, kun kuistille ei enää mahdu. Autotalli on mallia "traktorin mentävä", joten sinnehän mahtuu, paitsi ei aina auto. Kun aikani ihmettelen kertyvää kasaa, haen autonavaimet ja tungen auton täyteen pusseja ja sanon miehelle: "Jos millään viitsisit heittää töihin mennessäsi noita kierrätysjuttuja. " Yleensä auto pihaan tullessaan on tyhjä pusseista, sillä kuka helkkari ilkeää ajaa jätekuorman kanssa monta päivää.Yleensä kun kierrätyspusseissa on soma hajunalkukin. Siitä minulla ei ole tietoa, minne pussit on tyhjennetty...Pienenä tarkennuksena: tavallisen sekajätteen kierto on huomattavasti suoraviivaisempaa, samoin kompostiin menevän tavaran.
• Multaa. Pussissa,ruukuissa,lattialla. Multa haisee vain kastuessaan, ja silloinkin hyvälle.
• Puutarhavälineitä. Multaisia hanskoja, muoviämpäri joka on menossa tai tulossa, oksasakset(jossakin), voimasakset, istukassipuileita 2,5kg(haisee sipulille), narua, siemeniä(myös ilman pusseja),avattu pakkaus vinkeänhajuista luomulannoitetta tomaateille,kori puutarhavälineille(tyhjä).
• Pari pelargonin tainta, jouluinen mähkä ja pikkusypressejä, kevään harjoittelupaikasta pelastetut muurikellot(elossa kaikki).
• Vaihtelevassa määrin työhajuisia vaatteita uutta työhetkeä odottamassa.
• Kaiken keskellä ainoat avaimet paikkaan x. Yleensä löytyvät. Paitsi aamulla, kun on jo myöhässä.
• Ikkunat pesemättä, kun ikkunaremotti saattaa olla tulossa. Kesäverhojakaan en ole ripustanut.

Mitenkä alkoi yhtäkkiä tuntua, että unohdan mennä ulos ja alan perjantaisiivota.
Tai ainahan voi kulkea eteisen läpi silmät kiinni ja hengittämättä.

Sopiva teksti kodin käyntikortissamme voisi olla:
Tervetuloa vaan meille! Keitetään kahvit/teet kaikille eteisestä selvinneille.