Pitkä lepokausi

Suutarin lapsella ei ole kenkiä, ja tulevan puutarhurin omat kasvatukset ovat olleet hunnigolla ja etenkin huonolla dokumentoinnilla. Vuosi sitten kevään ja alkukesän nielaisi kirjaimellisesti mehut imenyt harjoittelu puutarhalla. Oppia ja kokemusta ammensin myös, ja joka aamu muistan ihastelleeni kasveja, kyllästymispistettä en saavuttanut.

Oma piha ja kasvimaa saivat pärjätä vähemmällä hoivaamisella, eikähän tuo sääkään eritysemmin suosinut viime kesän viljelyksiä. Kylmää, koleaa, kosteaa, silkkaa sadetta. Lisänä vielä mukavan ja kauniin juhlan järjestelyt, joihin upposi aikaa ja energiaa. Kaikesta hyvin huolehtiva äitini huolestui pihani siisteydestä niin, että tuli ennen juhlia könyämään marjapensaiden ja raparperien alusia paraatikuntoon. Vaikka ei siellä ketään näkynyt juhlapäivänä, hienosti parturoimallani nurmikolla sen sijaan kyllä. Puutarhaharjoittelusta oli myös kulkeututnut pihaa kaunistamaan yhtä jos toistakin sorttia kesäkukkaa, kauneimpana niistä "ruusupuu" eli runkoruusu, tyvellään laventelia, kaunoikaista ja murattia. Ruusupuun kotiinkuljetus oli ikimuistoinen: äitienpäivää edeltäneenä perjantaina poljeskelin siskoni vanhalla pyörällä kaatosateessa, metrin korkuinen kukkapaketti selän takana koriin tungettuna. Matkaahan oli vain kymmenisen kilometriä.

Mutta uusi kevät ja uudet suunnitelmat!
Siemenvarastot tutkittuani totesin, että tarvitsen ehdottomasti vain porkkanan, tillin ja kurpitsansiemeniä. Tietenkään haluamiani lajikkeita ei saa agri- eikä muustakaan marketista. Muutaman siempussin tilaaminen ei puolestaan ole postikulujen takia järkevää, joten saman tien voi oikeastaan hankkia muutamia muitakin siemeniä. Kokeiltavaahan riittää maailmassa.