Sunnuntain vietto on tällä viikolla haaveissa vain, toisten juhla on toisten työ.
Koetan kalastella pieniä suvantopaikkoja
menemisen, tulemisen ja tekemisen lomaan.
Joinakin päivinä kotiin palatessa naurattaa - työssä teen kaunista ihmisten tärkeisiin hetkiin - ja oma koti on kaikkea muuta kuin kaunis. Jos minua haastateltaisiin (vaikka paikalliseen ilmaisjakelulehteen), kertoisin, että inspiraatiotani työhöni kerään kotonani mörönpesässä... jonne kaivaudun vain yöksi nukkumaan. Puollustelen kotilaiskuuttani tietenkin sillä, että remontin edellä nyt mitään suursiivoussisustusta kannata ryhtyä tekemään. Kynttilöitä vaan palamaan ja piparia huuleen glögin kera. Takajalalla voi suurimpia hyökkäileviä villakoiria tyrkkiä nurkkia kohti piparinmurujen kera.
Ennen ensilumen satamista perjantaisin ajattelin, että tänä viikonloppuna pitää käydä vielä uudelleen puolukassa. Lauantaina ei sitten jaksanut, ja sunnuntai meni pyykätessä ja muuten vain karkasi käsistä - ja ajattelin huokaillen, että ensi viikonloppuna sitten. Kunnes satoi suloinen lumi, joka keräsi puolukat puolestani.
Kaikkea haluamaansa ei aina ehdi tekemään. Vaikea läksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kävijöiden pensaan alle kylvämät kommentit käytetään ravitsevana lannoitteena.