Pesäero

Ihmisemo ei saa jättää poikasiaan ja lähteä edeltä valmistelemaan toista pesää. Isokuovinaaras saa lähteä muuttomatkalle jo kesäkuussa, koiras hoitaa poikaset. Ihmisemo joutuu kaikkien nokittavaksi tällaisen pesäeron sattuessa. Vaikka poikasten kannalta on varmasti parempi pysyä tutussa pesäpuussa, etenkään jos ennalta ei tiedä, onko kyseessä peruutamaon pesäero vai paikattava pesärikko.
Tärkeintä on, että poikaset tulevat hoidetuiksi mahdollisimman hyvin. Ei poikasia ole helppo jättää, edes tilapäisesti. Sen tuskan rinnalla ei tuntunut miltään, että kaikki muukin oli jätettävä.
- Entä tämä puutarha, kaikki kasvit? kysyi lähdön hetkellä pesäeron toinen osapuoli.
Ei kysynyt, kaipaanko kaunista sohvaa, talonpoikaskaappia, pesukonetta, pyöreää ikkunaa, parisänkyä, autoa, kesämökin rantaa, koiraa, kattiloita.

Myöhemmin isompi poikasista salakuljetti mehitähtiruukkuja vaatekassissaan emon pesään. Nimeään kertomaton täti kun oli aina käydessään tumpannut niihin tupakkansa.
Ensimmäisenä kesänä pesäeron tultua peruuttamattomaksi, seisoin rikkaruohoisella vuokrakasvimaapalstalla. Pienempi poikasista tonki maasta matoja.
- Nythän sulla äiti on taas kaikki hyvin, kun on multaa.

Luopumisvuosien jälkeen, kun tukkakin oli lähtenyt päästä tuulien tuiverruksessa, tuulen suunta yht´äkkiä kääntyi. Poikaset muutivat samaan pesään. Pesässä oli tosin vieras koiras, joka tuntui vaivaavan erityisesti niitä, joille asia ei millään muotoa kuulunut. Poikaset suhtautuivat asiaan mutkattomammin, ei toki kitkattomasti.
Pesäkin oli aluksi kovin tiivistunnelmainen. Ja Niukkuus istui siellä sitkeästi, mieluiten jääkaapin kupeella.

Betonipiha on vaihtunut nyt nurmikoksi, autojen sijaan pihaan on parkkeerannut marjapensaita, omenapuita, mansikkamaa ja perennapenkki. Pesäkin on sopivan kokoinen. Niukkuus on muuttanut mukana, mutta nykyisin se pääsee välillä lomalle.

Mitään en edelleenkään omista, mutta lainaahan kaikki lopulta täällä on .