Lintujen lailla

Olisipa kodinlaitto yhtä helppoa kuin linnuilla.
Ensin lähtisi pitkälle matkalle ilman matkatavaroita. Määränpäähän saavuttua katselisi mukavan kohdan, ryhtyisi rakennuspuuhiin. Korsia, risuja ja heiniä kauniisti kekoon, ja valmista on. Mikäli aikoisi munia, sen vuoro olisi ehkäpä tässä. Kumpi sitten on parempi, että koiras hoitaisi ruuanhankinnan ja itse saisi vain hautoa, vai että itsekin pääsisi välillä pois pesästä, on tapauskohtaista. Pesueesta ei toivottavasti tarvitsisi huolehtia yksin.

Ihmisemon elo on monimutkaisempaa. Usein pitäisi olla sekä pesässä että ruuanhankinnassa yhtä aikaa. Pesän laittamista voi edeltää vapaa lentely, mutta harvoin pesä ensi yrittämällä on sopiva tulevan asujaimiston tarpeisiin.
Eikä ole se ja sama, millainen pesä on muutoinkaan. Ja jos pesä ei miellytä, pitää sieltä olla entistä enemmän pois saadakseen paremman pesän, paremmalta paikalta. Paremmista pesävarusteista puhumattakaan.
Mikäli poikasia on, eivät nekään pitkään aikaan kasvata itse omia höyhenpeitteitään vaan nyppivät emonsa kuiviin saadakseen suojavarusteita maailman tuulia vastaan.
Siinä hötäkässä poikaset ehtii kasvaa ja lentää pois, juuri kun kaikki olisi ollut kohdallaan. Ja taas on pesä väärän kokoinen. Muuttaminenkin on työlästä lintuihin verrattuna, en minä ole ainakaan nähnyt yhtään lintua pesä kainalossa lentämässä.

Se, että olen niin riipuvainen pesästäni johtuu kai siivettömyydestä. Kun ympäröiviä olosuhteita ei pääse pakoon, on pesästä tehtävä niin viihtyisä ja toimiva kuin mahdollista. Silti ihmettelen toisinaan, elänkö vain pesää ja poikasia varten?
Kun jouduin lähtemään yltäkylläisestä pesästäni ja aloittamaan pesänrakennuksen täysin tyhjästä siipi maassa, oli väistämättä pohdittava, mikä on todella tarpeelista ja mitä ilmankin selviytyy. Hyvin vähälläkin tulee toimeen, niin rahalla kuin tavaralla. Mutta kauneuden kaipuusta ei niin vain voi luopuakaan, ellei sitten leikkaa samalla irti palaa sielustaan.