Minimalistin unelma: yksi valkoinen krookus suuren multapenkin keskellä.
Kun on ainoa, saa jakamattoman huomion ja ihailun. Ehkä tänä keväävänä on opeteltava tyytymään vähempään ja odottamaan kauemmin. Viisikymmentä helmililjaa nukkuu vielä mullan alla, myöhäistä lajiketta, toivoakseni.
Olen havainnut, että nuukailu ja köyhäily ovat suosittuja harrastuksia. Kun pakon edessä joutuu köyhänä olemaan nuuka, että selviäisi päivästä toiseen, ei voi puhua enää harrastuksesta. Selviytymisestä tulee taiteilua, elämästä luovimisen sijasta luovaa ja köyhyydestä sikiää kekseliäisyyttä. Mielenköyhyyttä tulee karkoittaa kaikin keinoin.
Haaveita ja unelmia pitää helliä, vaikka pöydässä olisi vain nokkoskeittoa ja puurontähdesämpylöitä. Veden kimaltelu viinilasissa ja silitetty liina on arjen luksusta, mihin köyhälläkin on varaa.
Puhtaus lisättynä kauneudella on puoli ruokaa. Teini-ikää lähestyvät mukulat saattavat tosin olla hyvinkin vahvasti eri mieltä. Himmeästi hohtava pellavaliina ei tuossa iässä ole kovin korkeassa kurssissa. Ruumiillista työtä tekevän miehen mieleenkin saattaa hiipiä ajatus pakkotyöstä vedellä ja leivällä, ehkä uudesta emännästäkin.
Kirjoitit jotenkin niin kauniisti, että liikutuin. Olet niin oikeassa. Sitä arvostaa aivan erilailla asioita silloin kun on niin vähän. Ihaninta on myös huomata kuinka paljon itsessä ja omassa mielessä se henkinen puoli korostuu kun tajuaa kuinka onnelliseksi tulee pienistä asioista. Olen joskus miettinyt kirjan kirjoittamista siitä kuinka köyhänä voi viettää uskomattoman rikasta elämää. Siihen tarvitaan vain mielikuvitusta, tahtoa ja rakkautta elämään.
VastaaPoistaMinä pidin tästä myös. Vaikka enää ei tartte joka penniä venyttää (kuten vuosia tartti!) niin silti ajoittain mietin että kaikkea on vaan niin liikaa. Ja vähemmälläkin olis onnellinen.
VastaaPoistaMietin myös mikä on tämän "yltäkylläisyyden" hinta itsellä - se että on rahaa tarkoittaa sitä että käy töissä mikä taas tarkoittaa sitä ettei ole aikaa mihinkään ja aina on väsynyt.... Jotenkin vaan se aika olis nytkin tärkeämpää kuin raha, ja se että voisi olla onnellisempi on tärkeämpää kuin se että on hyödyllinen ja tehokas töissä..
No juu, vaikea selittää. Mutta ehkä sait langan päästä kiinni!
Sarona:Niin kauan kuin rakkautta elämään riittää, eikä kolhuja tule liikaa, köyhyyden jaksaa pitää taka-alalla. Mutta kun elämä antaa vaikeita läksyjä, tuntuu että köyhyys istuu rinnan päällä valaan kokoisena. Vaikka samaa mieltä olen, onni asuu pienissä asioissa.
VastaaPoistaHeli:Tuota ajan ja rahan suhdetta pohdin minäkin. Osa-aikatyötä teen perhesyistä, virallisen köyhyysrajan alla elänyt jo neljä vuotta. Toisinaan iskee uupumus jatkuvasta niukkuudesta, ehkä ilman huollettavia ottaisi tilanteen kevyemmin.